(Julkaistu Oulun yliopppilasteatterin tiedotuslehti Pläkärissä 3/08)
Impro on improvisaatioteatterin perusteos ja turhia ylistämättä pakkoluettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita improvisaatiosta. Kaikille, jotka ovat harrastaneet improvisaatioteatteria Johnstonen nimi on varmasti tullut tutuksi. Monet perusharjoitukset ja teoriat ovat miehen käsialaa. Jos improvisaatio kiinnostaa, kannattaa kirjaan tarttua ja ottaa selvää mistä kaikki liiallinenkin hypetys ja useat lainaukset johtuvat. Kirja on jaettu viiteen osioon: itsestäni, statukset, spontaanius, tarinankerronnan taito ja naamiot ja transsi. Suomenkielisen version lopussa on lyhyt jälkikirjoitus, jonka tarkoitusta en oikein käsitä. Muutoin kirjan
(Yliopistopaino 1996)
rakenne toimii myös esimerkkinä improvisaatiosta, sillä kerronta etenee vapaan ajatusvirran omaisesti aiheesta toiseen. Johnstone käy läpi omia näkemyksiään pedagogiikasta hyvin maanläheisellä otteella ja perustelee näkemyksensä sattuvilla esimerkeillä.
Kirjan harjoitukset ja esimerkit antavat hyviä työkaluja luovuuden vapauttamiseen ja se onkin kirjan parasta antia. Naamioita ja transsitiloja käsittelevä osio on ehkä kirjan heikoin osio. Vaikka naamiot oman lavatyöskentelyn kehittämisen työkaluina kuulostavatkin mielenkiintoisilta ja kokeilemisen arvoisilta, alkaa lievä mystifiointi loppua kohden hieman jo käydä puuduttavaksi. Kirja on todella hyvää luettavaa kaikille, myös niille jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista tai spottivaloissa paistattelusta. Kirjan luettuaan huomaa ehkä tahtomattaankin katsovansa teatterin tekemistä, luovuutta ja ihmisiä yleensä hieman erilaisin silmin.
