Viime lauantaina esitimme jälleen uuden demon tulevasta näytelmästämme Viimeinen keikka. Esitys tapahtui Pikisaaressa pidetyssä Pikinen polku -tapahtumassa. Esitys meni ihan mukavasti, ihmisiä oli seuraamassa kourallinen ja sadekin taukos tältä kesältä juuri sopivasti, että pystyimme esiintymään kuivina. Esitys oli trailerin tapainen demo tulevasta näytelmästämme. Yleisöä kierrätettiin pieni lenkki pikisaaren pusikoissa.
muutama näyttelijä ja ohjaaja tehtaan raunioilla
Olen ajanut Pikisaarten läpi vaikka kuinka monta kertaa, mutta vasta nyt pääsin näkemään ihan uusia pikku polkuja ja paikkoja. Tuli hieman mieleen lapsuuden sotaleikit yms. valopiilot, kun kaikki naapuruston pienet puskat tuli rymyttyä läpi. Näin vanhempana sitä vain tuppaa jumittumaan samoille tutuille reiteille ja harvoin huomaa uusia juttuja ympäristöstään. Kalevassa muistaakseni oli vastikään juttukin jonkinlaisista eksymisleikeistä, joiden ideana oli juurikin saada estyneet aikuiset uskaltamaan taas harhailemaan uusissa paikoissa. Huvittavaa sinänsä, että tarvitsee nopan tai muun kikan apua, että oppii uudestaan “eksymään” ja tutkaileen paikkoja samalla tavalla kuin vielä ala-asteikäisenä.
